Mansikkatäytekakku {gluteeniton & vegaaninen}

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! <3

Tänä vuonna oma äitini kilistelee äitienpäiväskumppansa Euroopan toisella puolen, joten yhdessäolo jää aatteen tasolle. Tein silti kakkua.

Koska kaikki syyt tehdä kakkua ovat relevantteja.

Kun tarkemmin aloin miettiä, tajusin, etten ole viime vuosina viettänyt äitienpäivää muutenkaan kauhean aktiivisesti. Milloin olen ollut omissa menoissani, ressuissa tai liian laiska tulemaan kotiin. Liian ”kiireinen”.

Mun mielestä kaikki juhlapäivät on ensisijaisesti ihania. Siis myös nämä perinteisempien juhlien, kuten joulun, rinnalla kulkevat äitienpäivät, isänpäivät ja ystävänpäivät. Paitsi, että ne tarjoaa loistosyyn laittaa hyvää ruokaa ja hengailla tärkeitten ihmisten kanssa, niillä on kaikilla tärkeä sanoma. Arvostetaan niitä lähimmäisiä, äitejä ja isiä ja ystäviä, ja annetaan sen näkyä ja kuulua.

Annetaan lahjoja. Huomioidaan. Tuodaan ehkä aamupala sänkyyn ja kirjoitetaan korttiin miten tärkeä toinen on. Halataan ja onnitellaan ja ollaan vaan.

Mutta juhlapäivät on vaan sitä, päiviä. Yksi otos 365 joukosta. Heti merkkipäivän jälkeisenä aamuna elämä on taas ihan entisellään, mikä on tietysti ihan ookoo, eihän kenenkään elämä voi olla pelkkää juhlaa, vastakeitettyä kahvia ja tuoreita mansikoita ja skumppaa ja myöhään nukuttuja aamuja ja toteutuneita toiveita.

Muistan pienempänä, miten koulussa ystävänpäivänä kaikilla oli kartonginpalasesta leikattu sydän ripustettuna langan avulla kaulaan roikkumaan. Kaikki halailivat toisiaan, tuttuja, tuntemattomia ja puolituttuja, ja kun oli halannut jotakuta, kumpikin kirjoitti nimensä toistensa kartonkisydämiin. Muistan toivoneeni, että saisi halailla samoja ihania ihmisiä joka päivä.

Koska tuleehan haleista nyt hitsin hyvälle mielelle.

Tänä äitienpäivänä en pääse hukuttamaan äitiä haleihin saati ruhtinaallisiin tarjoiluihin, mutta se ei haittaa. Kerron äipälle silti, että se on tärkeä ja rakas. Vaikka Whatsappin välityksellä. (Äiskä on tosi hyvä ja aktiivinen emojien käyttäjä (taputus-emoji tähän).)

En siis ole surullinen, että äitienpäivä menee tänä(kin) vuonna muussa kuin äipän seurassa. Koska tsiisus, onhan mulla on ne 364 muuta päivää vuodesta näyttää miten paljon arvostan. Äitiä, iskää, koko perhettä. Kaikkia ystäviä ja läheisiä. Ei siihen tarvi juhlapäivää, että voi arvostaa toista ja vähän hemmotellakin. Parhaat jutut on yleensä ihan pieniä ja aitoja eleitä.

(Esimerkiksi se, että multa on akku lopussa jo alkuillasta ja ystävä varta vasten haluaa raahata mulle laturia koko pitkän illan mukanaan että voin yöllisellä paluumatkalla ladata kännykkää 15 minuutin ajan junan pistokkeesta.)

Että niin. Nykyään ehkä ajattelen näitä juhlapäiviä vähän niin kuin muistutuksina. Että hei, te kaikki, muistakaahas välillä kertoa toisillenne miten kivoja tyyppejä ootte.

Ja mä tiedän, ettei semmonen tunteitten näyttäminen tai jakaminen tuu ihan heti kaikille luonnostaan. Se voi tuntua jopa äärimmäisen epämukavalta, jos on yhtään mörököllimäisiä taipumuksia (myönnän, been there). Mutta jos jossain, niin tässä asiassa harjoitus tekee mestarin. Aloita pienestä.

Halaa sitä äitiä, vaikkei oliskaan äitienpäivä. Halaa, koska se tuntuu hyvältä idealta.

Osta rasiallinen mansikoita ja jaa se kavereiden kanssa. Lähe jonkun kivan kanssa kävelylle tai salille tai jumppaamaan.

Lähetä satunnainen viesti sille yhdelle ystävälle kenen kanssa viestittely on vähän jäänyt ja kerro sille, että se on sulle tärkeä, vaikka yhteydenpito välillä jäisikin.

Tai raahaa sitä pirun laturia mukanasi koko ilta koska sitten ystäväsi voi kuunnella aamukolmelta kotiin vesisateessa kävellessään lempimusiikkiaan ja olla onnellinen, että sen elämässä on sellaisia ihmisiä, jotka raahaa kännykkälatureita baareissa mukanaan. (<3)

Yksi takuuvarma tapa ja kenties aliarvostettu tapa osoittaa arvostustaan on… täntätädädää, mansikkatäytekakku. (Päästiinpäs asiaan. MUAHAH. Varmaan pelästyit, etten ees jaa koko ohjetta!)

Kesän juhlien klassikkoherkku on ehdottomasti mansikkatäytekakku. Onneksi senkin voi nykyään loihtia täysin gluteenittomasti ja vegaanisesti. Kyllä, kuulit oikein. Sokeri-vehnäjauhotaikinan ja kermavaahtoöverien komboon luottava klassikko taipuu myös modernimpaan makuun. Sokeria tässäkin kyllä on, mutta huomattavasti maltillisemmin. Käytin raakaruokosokeria, koska sitä sattui kaapista löytymään.

Kakkupohjasta tuli gluteenittomien jauhojen myötä melko tiivis. Sen voi leikata joko kahteen tai kolmeen osaan, riippuen veitsikätesi tasaisuudesta ja kakkuvuokasi korkeudesta. Täytteeksi kokeilin kahta eri versiota: toiseen tuli maustamatonta Tofutti-tuorejuustoa ja kookosmaitotölkin sitä paksua osaa, ja toiseen pelkästään kookosmaitotölkin sitä paksua osaa. (Onkohan sille joku nimikin olemassa?) Makeutukseen käytin vaahterasiirappia ja makua tuomaan vaniljauutetta. Kumpikin versio oli oikein herkullinen, mutta Tofutti-versio maistui huomattavasti vähemmän kookokselta, ja sopiikin siksi vaihtoehdoksi niille, jotka eivät niin kookoksesta välitä.

Ohje on kokonaisuudessaan alla. Jos tuli mieleen mitään kysyttävää tai oleellista mitä unohdin mainita, niin hyökätkää kommenttilaatikkoon. Kirjoitan tätä sängystä enkä ole vielä juonut yhtä ainutta kahvikuppia, joten ajatuksenkulkuni saattaa pätkiä….

Mansikkatäytekakku (gluteeniton + vegaaninen)

Kakkupohja

• 5 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta (esim. Urtekram)
• 1 tl suolaa
• 1 tl ruokasoodaa
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 3 dl mantelimaitoa (tms. kasvipohjaista maitoa)
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• 1,5 dl raakaruokosokeria
• 1 dl sulaa kookosöljyä
• 2 tl vaniljauutetta

Täyte

• 2 tölkkiä kookosmaitoa (400ml)
• 1 pkt maustamatonta soijatuorejuustoa (esim. Tofutti)
• muutama rkl makeutusta
• 1 tl vaniljauutetta
• ~puoli kiloa mansikoita

1. Aloita valmistamalla kakkupohja. Lämmitä uuni 175 asteeseen ja vuoraa kakkuvuoka leivinpaperilla. Itse käytin 24-senttistä vuokaa, mutta pienempikin käy, etenkin, jos haluat useamman kerroksen kakkuusi.

2. Sekoita kuivat ainekset keskenään sekaisin. Sekoita märät aineet, paitsi kookosöljy, myös yhteen erillisessä kulhossa. Yhdistä kuivat ja märät aineet keskenään pikkuhiljaa lisäten, sekoita hyvin. Sekoita lopuksi joukkoon sula kookosöljy.

3. Paista uunin keskiosassa n. 25 minuutin ajan tai kunnes tikulla kokeiltaessa siihen ei jää enää kakkutaikinaa. Mitä paksumpi kakku, sitä pidempi paistoaika, luonnollisesti. Anna valmiin kakun jäähtyä ja vetäytyä yön yli esimerkiksi ritilän päällä.

4. Kun kakku on vetäytynyt, voit halkaista sen varovasti. Valmista sitten täyte. Voit käyttää joko pelkkää kookosmaitoa (3 tölkkiä per kakku) tai kookosmaidon ja vegaanisen tuorejuuston yhdistelmää (2 kookosmaitotölkkiä + 1 prk juustoa). Kookosmaidon tulee olla jääkaappikylmää ja siitä käytetään vain pinnalle kovettunut, paksu rasvainen osa.

5. Vatkaa täytteen ainekset kulhossa keskenään. Kunnolla. Kookoskermavaahdosta ei tule ihan yhtä ilmavaa kuin perinteisestä, mutta hieman se silti laajenee. Lisää makeutusta vähän kerrallaan, kunnes maku on mieleinen. Voit käyttää esimerkiksi hunajaa, agavesiirappia, vaahterasiirappia tai ihan vaan sokeria. Mausta vaniljalla. Jos vaahto alkaa vettyä liikaa, anna sen kovettua jääkaapissa hetken ennen kuin aloitat täyttämisen.

6. Täytä kakku makusi mukaan ja anna vetäytyä vähintään parin tunnin ajan jääkaapissa.

7. NAUTI!!!!!! (Kyllä, se oli käsky.)

(Tästä kuvasta menee kaikki kunnia gif-nero Liisalle.)

Ihanaa äitienpäivää vielä kerran kaikille!

<3 Aino

14