On kahdenlaisia ihmisiä; niitä, jotka eivät syö välipaloja laisinkaan, ja niitä, jotka eivät tulisi toimeen ilman. Itse kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään. Jos en saa parin tunnin välein jotain syötävää, alkaa pääkoppaa kiristää, ajatus takkuilemaan ja rationaalinen päätöksenkyky heikentyä.
Jossain vaiheessa kun luovuin hiljalleen kokonaan eläinperäisistä tuotteista, huomasin, ettei välipalan mukaan nappaaminen enää ollutkaan niin simppeliä. Ei proteiinismoothieita, rahkapurkkeja tai kiskan välipalavoileipää. Ei sitä heralla kyllästettyä proteiinipatukkaa tai valmista tonnikalasalaattia – tai juuri mitään muutakaan valmista. Apua?
…