Mistä tietää, että syksyn tentit alkavat olla ihan nurkan takana?
Tietysti siitä, että kämppä kiiltää puhtauttaan ja uuni on jatkuvasti lämpimänä.
Jos asioiden tekemisen pakoilu olisi urheilulaji, olisin jo moninkertainen kultamitalisti. Esimerkkinä tämänaamuinen: istuin alas ja päätin keskittyä logistiikan saloihin 60 minuutin ajan taukoamatta, tehden kaikki mahdolliset varotoimet: suljin sosiaaliset mediat, piilotin puhelimen ja eliminoin jäätelön pakkasesta (krhm). Kului noin vartti ja löysin itseni nelinkontin kylppärin lattialta putsaamassa viemäriä juuriharja kädessäni.
Toinen esimerkki asioiden lykkäämisestä on onneksi hieman makoisampi; kuvissa komeileva omenapiirakka syntyi viime viikonloppuna ystäväni illallisjuhlia komistamaan (ja katosi yhdeltä istumalta!). Sen pohja on makeutettu täysin luonnollisesti taateleilla ja se on gluteeniton. Käytännössä se on siis kuin raakakakkupohja, mutta paistettuna. Ja siis… Niin hyvää. Niin hyvää, ettei sen syömistä tahdo lykätä millään.
…